Tähtivieras: ENTJ prosessoi
Kun sain ehdotuksen osallistua “tähtivieraana” ja ensimmäisenä ENTJ joukon edustajana PersoonaBlogin sisällöntuotantoon mietin, mietin tarkkaan ja harkitusti osallistuako hommaan vai ei. Njääh, ei sentään, todellisuudessa mietin kokonaiset kaksi pitkää sekuntia ennen kuin ilmoitin osallistuvani oikein mielelläni tähän mielenkiintoiseen projektiin. Asiassa ei ole sinänsä mitään kummallista, koska ENTJmäiseen tyyliin olen tottunut tekemään epäröimättä nopeita ja viisaita ;) päätöksiä. Vasta hommaan lupauduttuani aloin miettimään, että mitä oikeastaan lupasinkaan.. liikoja? Monelle Persoonablogin lukijalle olen varmasti täysin tuntematon ja “ennenlukematon” blogikansan jäsen, mutta ne muutamat marginaaliväestölle suunnattua blogiani seuraavat tietävät, millainen omia polkujani kulkeva susihukkanen olen. Ja nyt sitten jostain kumman syystä olen tässä, osallistumassa yhteiseen hyvään ja täysin vapaaehtoisesti. En voi olla pohtimatta syitä tähän täysin epäjohdonmukaiseen käyttäytymiseen.
Päätös kirjoittaa siis syntyi niks!, naks! ja joo, käy! Vasta jälkeenpäin, tosin aika pian lupaukseni jälkeen alkoi analyyttinen puoli muistuttaa vahvasti olemassa olostaan; Miksi? Miksi sä tällaseen lupauduit?! Eihän tää oo yhtään sun juttu! Mä en koskaan tee mitään, mitä en pysty itselleni hyvin syin perustelemaan (joojoo, ihan varmaan niin..) ja koska myöskin pyrin aina pitämään lupaukseni viimeiseen hengenvetoon asti, oli aika alkaa keksiä itselleen hyviä ja motivoivia perusteluja! Pääsin pidemmittä pohdinnoitta ripeästä päätöksentekovaiheesta ah, niin sairaan järkevää mieltäni kiehtovaan analysointivaiheeseen. Halusinko yhdeksi niistä monista blogimaailman taivaalla tuikkivista tähtösistä? Tuskin.
Mainetta ja mammonaa en ole koskaan karkuun juossut, joten sikäli piti tietysti pohtia “Tähti” ja “Oma blogi maailman kartalle” -teorioita. Realistin saappaankannat painuivat yhä syvemmälle multavaan maahan:
- en ole superlahjakas kirjallisen viestinnän edustaja, joka pystyy loihtimaan niin kiehtovia tarinoita, että edes puoli Blogistania onnistuisin tylsillä tarinoillani koukuttamaan
- kirjoitan pääasiassa itselleni purkaakseni sitä jotain mikä hyvässä ja pahassa ulos pyrkii, muut lukekoot, jos pää kestää (joillakin ei ole kestänyt, hehee)
- elämäntapaani, jota kirjoittaminen luonnollisesti rankasti sivuaa pidetään yleisesti ottaen aivottomien egoistien puuhana, jonka vuoksi se ei jaksa sivistynyttä kansaa juurikaan kiinnostaa muuta kuin rakentavassa(?) kritisoimismielessä
- ja sitten ne tuhat muuta syytä, joiden luettelemisen lopetan ylipitkän postauksen pelossa tähän
Tähdeksi, edes tähdenlennoksi musta ei ole, joten syitä oli haettava jostain muualta.
Jotain uutta ja ennenkokematonta (ennentekemätöntä?), jotain haasteellista ja haastavaa, jotain itsekästä ja itsekeskeistä, jotain projektiluonteista ja järkeenkäypää, mielenkiintoista, analyyttistä... hmmm, ja myöskin jotain ongelmanratkaisuun perustuvaa. Ongelmahan jysähti päähäni heti seuraavaksi: Mitä? Miten? Kuinka? Mä? Häh?! Piti löytää ratkaisu ongelmaan mistä kirjoittaisin ja kuinka ENTJtä persoonana esiin toisin. Siinä pulma, jota asteittain voimistuva perfektionismin paineaalto ei yhtään helpottanut. Tämä itsekritiikin voimakas esiinmarssi oli kaataa koko projektin, mutta onnistui lopulta taistelutahdon herättyä vain muutaman päivän viivytykseen. Lopulta perfektionismin ääni häipyi taka-alalle “The job need to be done! And it need to be done right now, you lazy fat ass!” -äänen takoessa takaraivolla täydellisyyden kaipuuta maanrakoon. “No patience for inefficiency” sai prosessin viimein liikkeelle.
Nojoo, pitikö mun kirjoittaa tästä? No ei oikeastaan. Itseasiassa ajatuksena oli kirjoittaa siitä, kuinka mieluummin olisin persoonaltani hieman erilainen kuin olen. Itselläni testi kuin testi määrittelee armotta vahvasti dominoivaksi piirteeksi johtajuuden, vaikka itseni niin mielellään luovien luomakuntaan, esteetikkojen eliittiin kategorioisin. Eikä käy kieltäminen, kyllähän sitä luovuuttakin on aimo annos osakseni osunut, mutta ei kuitenkaan mielestäni aina riittävästi. Noh, tällä hetkellä olen vaihteeksi hyvinkin tyytyväinen ENTJ -persoonaani ja ehkä siksi tästä luovuuden kakkospaikasta tuntuu niin turhalta jupista. Lupaan palata aiheeseen kun ENTJ tökkii taas pahemman kerran. Tiedän, että se päivä tulee. Aina vaan ja yhä uudelleen.
Eiköhän tässä ollut tällä kertaa se mitä halusin asiasta sanoa. Pidän aihepiiriä ihan oikeasti hyvin tärkeänä itse kullekin, koska oman persoonansa tunteminen antaa avaimet onnelliseen elämään. Noh, sanotaanko, että onnellisempaan. Itse ymmärsin tämän muutamia vuosia sitten voimakkaan työssä turhautumisjakson päätteeksi. Tämä on jo toinen tarina ja toivottavasti pääsen myös sen teille monen muun aihetta sivuavan tarinan ohella kertomaan. Asiapitoisempaa itseanalyysiä ENTJ- ja DC -näkökulmasta voi tarkastella toisaalla.
Vierailu vetää viimeisiään. Nyt jään toiveikkaana odottelemaan niitä ihmisiä, who are able to stand up to the ENTJ, and argue persuasively for their point of view! Meneeköhän veikkaukseni aivan pieleen, jos sellainen paljastuu myöskin ENTJ -tyypiksi? Mä lähden asettamaan itselleni uusia tavoitteita ja tonkimaan lisää mielenkiintoisia projekteja, joiden eteen saan taas illat pitkät itkua vääntää.
“I don’t care to sit by the window on an airplane. If I can’t control it, why look?”
Kiitos kirjoituksestasi!Olit sitten niin vaatimaton, ettet edes omia sivujasi linkannut tuohon juttuusi. Mäpäs yritän tässä paikata puutteen:
Hermis
Linkitin mä! Kahteen otteeseen jopa (ENTJ- ja DC -näkökulmasta) :D Ja etsivä löytää... ;), mutta thx anyway, vaikka vaatimattomuus onkin hyve ja matala profiili syysmyrskyjen valtaamassa Blogistanissa ihan paikallaan. Saa vielä syytteitä ties mistä... ;)
Saako blogiinne jotenkin osallistua? olisin kiinnostunut INTP:nä kommentoimaan esim. itseni ja muiden fellow INTP:den blogeja.
Hermisoho, osui! Mutta tuskin tuo lisävarmistuskann pahasta on.
Tristan
kyllä saa. Info-lomakkeella
voi ilmoittautua halukkaaksi ja Prinsessa kertoo sitten tarkemmin toteutustavasta. Kutsu on avoin kaikille!
