"Kuin uppoais jalka ja vetäisi lietteen nielu ja vesillä pohjattomilla ois hukkuva sielu..."
Kirjoitti aikoinaan Lauri Pohjanpää. En minä sentään ihan noin palasina ole ollut siitä, että tämä blogi on ollut päivittämättä kohta vuoden. Mutta paljon ei puutu!
Olen autuaasti unohtanut, miten tätä Textileä päivitellään (hyvä kun edes löysin kerrostumien alle hautautuneet tunnukseni), mutta ehkä se tästä vähitellen palautuu. Ja saatan minä Prinsessaakin vaivata, jollen muuten onnistu.
Yritän nyt lisätä noin kuusi viime talven jälkeen ilmoittautunutta blogaajaa. Tilaston päivitämisestä on turha tähän hätään edes haaveilla! Niin ja sellaisenkin seikan huomasin, että vuodessa moni linkki on vanhentunut. Jos huomaat, ettei omasi toimi, blogisi on muuttanut nimeä tai sen sellaista, meilaa uudet tiedot minulle osoitteeseen sunaitis@gmail.com.
Tervetuloa kaikille uusille BlogiPersoonaBlogilaisille. Tähtivieraaksi ilmoittautumisia otetaan vastaan.
terkuin
Sun äitis
Mark-Anthony ENTP
Kun Blogistanin itseoikeutettu äippä, ‘Sun Äitis’, kysäisi halukkuuttani raottaa minuuttani pintaa syvemmin, lupauduin hyvin pienen harkinnan jälkeen vastaamaan haasteeseen. Mikä pitää paikkansa, ei voi lopulta satuttaa, eikä minulla siten ole mitään menetettävää. Vain kortilla oleva aika, joka sekin on huono syy. Aina on aikaa tärkeimpiin.
Persoonallisuuteni kieroumat ovat selvitetyt jo kauan kauan sitten, siinä määrin kuin nykytiede siihen pystyy. Eikä vain nettitestein, jotka hämmästyttävää kyllä, antavat saman vastauksen. Vaikka kuinka taistelisin sitä vastaan, olen melko harvinainen ENTP.
ENTP = Ekstrovertti (huomio ympäristöön) – Intuitiivinen (mahdollisuuksien ja yhteyksien keksimisessä) – Ajatteleva(loogiseen ja objektiivisen analyysiin) – Spontaani (joustavuutta ja spontaaniutta.)
Mitä se minulle merkitsee? Entä millainen rangaistus minä olen muille?
Kaikki shakin suurmestarit, pokerimestareiden eliitti, Thomas Edison, Bill Gates, Alfred Hitchcock, Albert Einstein, Cristoffer Columbus, Tom Hanks, Bill Cosby, Francis Ford Coppola, Sir Winston Churchill, Aleksanteri Suuri. -Lista on kuuluisia ENTP -persoonia. Keksijä, yrittäjä, näyttelijä, tutkimusmatkailija, johtaja, lakimies, insinööri, psykologi, valokuvaaja, sekä kaikenlaiset markkinoinnin osaajat, ovat esimerkkejä aloista joille saman persoonallisuushäiriön omaavat ovat päässeet tai joutuneet. Mutta vain ehkä! Se on meille ominaista, muttei toki välttämätöntä.
Puhun mielelläni persoonan sijaan persoonallisuushäiriöistä, koska medikalisoitumiskehitys johtaa varmasti lopulta siihen, ettemme mitenkään voi pitää henkistä minuuttamme kovinkaan kuranttina tavarana, jos voimme edes nyt. Tasapainoisuus on relatiivista, ja kertoo vain siitä, ettei diagnoosia olla vielä tehty.
ENTP-ihmisenä Rakastan haasteita, enkä osaa nähdä mitään mahdottomana, asia vain tarvitsee ratkaista. Heikkona puolena on loppuunsaattaminen, olen mestari luomaan miljona alkua päivässä, mutten tekemään kaikkia asioita sen toteutumisen eteen. Kunnes toisin päätän, sitten mikään mahti maailmassa sitä voikaan estää. Vetoa ei kannata kanssani alkaa lyömään, koittaa maksun aika.
Intuitioon luottavalla ihmisellä asiat tapahtuvat nopeasti, ja vannon että minut tuntevana saisitte huvittuneena seurata ENTP-persoonan itseäänkin ällistyttäviä aivoituksia päivästä toiseen. -Taikuri on itsekin hämmästynyt. Kokonaisuuksien hahmottamisen nopeus ja intuitioon luottaminen tekee ajatuskulusta niin vilkasta, että tuskastunkin tapahtumisen hitauteen kovin helposti.
Esiintyjiä ENTP-persoonissa on paljon, samoin kuin ohjaajia. Näen persoonani vahvuuksiin valtavan kyvyn vaikuttaa muiden tunteisiin. Kun ENTP-puhuu, kaikki kuuntelevat. Niin kadun mies, kuin Presidenttikin. Ja oikestaan aivan sama mitä puhuu, silti hurja kyky vetää muidenkin tunteet mukaan omaan maailmaansa on ominaista. Se on kirous ja se on lahja. Huonot puolet tulevat esiin kotielämässä, kun ei oikein voi olla yksin iloinen, eikä liioin yksin huono päivä. Mutta onneksi positiivisuus värittää elämääni, siitä saavat kanssaihmisenikin osansa.
Mitä nämä persoonallisuustyypit sitten meille selittävät? Ehkäpä parhaiten sitä kuvaisi se, että siinä kun toinen pariskunnasta haluaa illalla teatteriin, toinen mielellään jatkaisi projektinsa parissa. Siksi oman, ja toisen, persoonan tuntemisen merkitystä ei voi ylikorostaa. Mutta kuten olen usein sanonut, sinun pitää tuntea itsesi, että voit alkaa tuntea toisiakin. Ekologia alkaa aina ensin omalta pihalta.
Persoonallisuuden tunteminen on siis vahvuus, mutta vankilaksi sitä ei kannata käsittää. Sillä sitä se ei varmasti ole. Niin ihmisen fysiikka kuin psyykkinen minä, on mittaamattomasti kehitettävissä oleva ominaisuus. Enkä erottaisi näitä edes tiukasti toisistaan, koska fyysinen minä määrittelee henkistä, -ja päinvastoin.
Kanadalainen Terry Fox sairastui parikymppisenä nuorukaisena luusyöpään. Vain 21 vuotiaana hänen jalkansa amputoitiin hänen henkensä pelastamiseksi. Urheilijanuorukainen muisti sairaalassa valmentajansa opin, “sinä pystyt mihin tahansa, jos teet sitä koko sydämelläsi.”
Terry Fox teki tavoitteensa, hän päätti kerätä juoksemalla rahaa 100.000 dollaria maansa syöpäsäätiölle. Matka nimettiin “Terry Fox’s Marathon for Hope” – nimellä. Proteesin kanssa juokseva Terry aloitti urakkansa New Foundlandista, heitettyään kainalosauvansa Atlantin aaltoihin. Matka Tyynelle valtamerelle oli alkanut.
Lähes vuoden juostuaan, Terry juoksi yli 50 km päivämatkoja, tyhjentäen tuskallisten tuntien välissä proteesintynkänsä verestä, joka sen oli täyttänyt. Tähän saakka yksinäinen maratoni ei ollut ketään kiinnostanut, mutta nyt maailma sai tunte kuvat sitkeyden ruumiillistumasta. Kanadan pääministerikin noteerasi Terryn, ja tavattuaan ministerin, Terryn oli aika nostaa keräystavoitteensa miljoonaan dollariin.
Matka oli vaatimassa verojaan. Ontario-järven kohdalla Terryn keuhkot alkoivat täyttyä verestä ja hengittäminen vaikeutua. Sairaalakäynnin aikana kerrottiin elinaikaa olevan jäljellä olevan enää hetken. Kehosta puolet oli käytännössä syöpäkasvainta, eikä mitään enää tehtävissä. Terryn kampanja sai uuden käänteen!
Hän julisti poistuessaan, että keräystavoite nousi juuri 24.1 miljoonaan, eli dollariin henkeä kohden Kanadassa. Juoksu ei kestänyt enää kauaa, vaan Fox kiidätettiin hävittäjien saattueessa medioiden seuratessa maan parhaaseen syöpäsairaalaan.
Terryn oli aika viedä tavoitteensa loppuun: Kerta toisensa jälkeen, hän kysyi Kanadalaisilta kameroiden käydessä “Are you gonna finnish my run?” Kyllä. Kanadan kansa vei Terryn juoksun loppuun, ja keräyksen uusikin tavoite 24.1 miljoonaa dollaria täyttyi komeasti.
Terry Fox kuoli, mutta hänen tarinansa kannustaa joka vuosi miljoonia syöpänsä kanssa taistelevia arkielämän sankareita. Myös Terry Foxin keräyksen tuotoilla perustettu säätiö auttaa mittavasti tutkimuksessa ja hoidossa taistelussa syöpää vastaan.
Miksi minä tällaista kerron? Etenkään kun kyse on persoonasta?
Koska persoona on kokonaisuus, ja sen kantajalla on uskomaton valta sen persoonan hyödyntämiseksi. Omaksi ja yhteiseksi hyväksi. Aivan samalla tavoin kuin Terry muutti lukuisten syöpään sairastuneiden, ja omaa kohtaloaan uhrautumisen sekä sitkeyden kautta, me jokainen pystymme muuttamaan huikeasti niitä rajoiksemme luulemiamme rajoitteitamme, jotka elämäämme, eli persoonaamme ohjaavat.
Alallaan nerona ja poikkeuksellisena lahjakkuutena pidetään ihmistä, joka pystyy suoritukseen johon vain pari prosenttia ihmisistä kykenee. Kuten Terry, onko yksijalkainen syöpäsairas juoksija poikkeuksellisen lahjakas juoksemaan suuren maan halki?
-Ei, mutta jos tahtoa riittää, yksi jalka ja syöpä voi olla hidaste kehitykselle, mutta pirunmoisen hyvä juoksija ja vahva persoona on luvassa.
Eli älkää rakentako itsellenne persoonallisuusvankilaa, “tällainen minä vain olen.” Ei edes kultaista. Koska lopulta kauniskin häkki on vain rajoite. On paljon mielekkäämpää tuntea persoonansa tunteakseen heikkoutensa, voidakseen kehittää niitä, kuin tuntea se rajoittaakseen itseänsä.
Mihin vain päätätkin ryhtyä, sinusta tulee siinä todennäköisesti ilmiömäisen hyvä.
En tietenkään mitätöi tällä luontaisten kykyjen ja taipumusten merkitystä. Mutta vasta näiden taipumusten hyödyntäminen, eli kehittäminen ja käyttäminen, määrittää sinun persoonasi olemuksen. Ei huippumusikaalisestakaan automaattisesti pianistia tule, ei liioin matemaattisesti lahjakkaasta alansa professoria. Mutta tiedän matematiikan professorin, joka oli koulussa kuulemma matemaattisesti lahjaton. Omakin opettajani taisi jossain vaiheessa olla varma, että urani huipentuu ajokortin saamiseen. Toisin kävi.
Lahjakkuuden hyödyntämisen avain on kyky keskittyä asiaansa.
Mark-Anthony
Vierailijaa odotellessa
Yksi upea i-ihminen odottelee vuoroaan vierailevana tähtenä. Alkuperäisissä säännöissä Prinsessa taisi kuitenkin luvata, että vuoroon esitellään iitä ja eetä. Siksi kaipaamme tähän väliin yhtä innokasta eetä. Löytyykö vapaaehtoisia? Jollei, tarkkailkaa postianne, henkilökohtainen kutsu voi olla jo matkalla!
Päivitystaukoni venyi yli kuukaudeksi. Anteeksipyyntö kaikille, jotka joutuivat kohtuuttomasti odottamaan bloginsa ilmestymistä listalle. Siinä oli yhtä ja toista syytä. Ensin oli henkilökohtainen muuttoruljanssini, sitten vaihtui BPB:n palveluntarjoaja ja siinä samalla hävisivät tunnukseni. Nyt taas pääsen tänne ja samalla sitten tempaisin ja aakkostin nuo blogit. Joku päivä tsekkaan vielä tilastot ajan tasalle, mutten juuri nyt!
Tähtivieras: INFP? INFP!
On kai se jo uskottava, että olen INFP. Koska siinä testissä ja jopa suomenkielisessä versiossa sain saman tuloksen ja vieläpä muistin luokittautuneeni joskus aiemminkin, vuosia sitten INFPiksi. Ja kun kuvauksetkin tuntuivat osuvan oikeaan, en enää voinut sanoa vastaankaan.
Kuvausten mukaanhan me INFPit olemme perfektionisteja, idealisteja ja maailmanparantajia. Me emme välttämättä osaa ilmaista kaikkia tunteitamme, mutta huolimatta siitä välitämme ja haluamme aidosti ymmärtää muita. Me emme todennäköisesti huomaa pientä tahraa matossa, huolimatta korkeista standardeistamme. Olemme usein ankaria itseämme kohtaan. Suullinen ilmaisu voi olla meille hankalaa, mutta meille on yleensä helppoa ilmaista itseämme kirjallisesti. (Näin tiivistettynä.)
“Hän ei jaa ihmisiä hyviin ja pahoihin, vaan uskoo, että paatuneellakin rikollisella on hyvät puolensa. Usein hänellä on myös hyvä mielikuvitus ja lapsena hänellä saattaa olla näkymättömiä ystäviä.”
Lieväksi hämmästyksekseni havaitsin, ettei mikään Blogilistan suosikkilistallani olevista bloggaajista ole ilmoittautunut INFP-luokkaan. Tiettävästi joukossa on ainakin yksi INFP, joka ei ole tullut BlogiPersoonakaapista, mutta tunsin tarvetta tutustua julki-INFPeihin ja otinkin käsittelyyn BlogiPersoonaBlogiin listatut kaltaiseni (poiminnan tein lauantaina 29.10.2005). Luettuani luokkani bloggaajien tuotoksia päädyin seuraaviin johtopäätöksiin:
Meille INFPeille yhtenäistä näyttää olevan ajatusten loiskuva virta ja irrationaalisuus. Jakaudumme karkeasti kahteen ryhmään, lyhyitä, joskus “irrallisilta” tuntuvia kommentteja ja tekstivirtoja kirjoittaviin ja pitkiä ja vuolaita vuodatuksia kirjoittaviin. Itse kuulun näistä ensimmäiseen joukkoon. Molempien ryhmien edustajat näyttävät tekevän silloin tällöin loikkia toiseen ryhmään.
Kuten INFP-tyypin kuvauksessa sanotaan, olemme (ainakin minun mielestäni) melko hyviä ilmaisemaan tunteita teksteissämme. Emme välttämättä käytä kuvailevia sanoja, mutta tunteen voi lukea rivien väleistä. Ja useimmiten, ainakin tämän otantani mukaan, olemme hämmästyneitä tai huolestuneita. Huolestuneita itsestämme, maailmastamme, läheisistämme.
Idealistisuus näkyi teksteissä keskimääräisesti pieninä kaikuina. Perfektionistisuus ilmeni mielestäni erityisesti sanaston käytössä. Näkemykseni mukaan INFPin mielestä asiaa ei tarvitse ilmaista hienoilla sanoilla ja rönsyilevillä mielikuvilla.
Mutta, etteivät kanssaperfektionistini luulisi, että yritän laittaa sanoja heidän suuhunsa, annan (valikoidun) puheenvuoron jokaiselle otantaani osuneelle (ei, linkit eivät viittaa tekstiin, josta lainaus on otettu):
“Voi sitä (ja tätä) masokistista halua asettua vastustajan puolelle.” (Aikani : Timo)
“Odotimme pillin vihellystä, huutoa “orgiat” ja kaoottista pakoa uimapuvuissa kylmälle sisäpihalle. Niitä ei tullut.” (Veloena : Veloena)
“Omistajat omistakoot ainetta: ihmisiä he eivät voi omistaa, jatkaa heidän nykyistä prostituointiaan.” (Käymälä : Sven)
”...mutta vihjeenä sanottakoon, että suosikkisanan ensimmäinen kirjain on v, keskellä on kovahko kaksoiskonsonantti ja sana päättyy u-kirjaimeen ja runoillijoiden on hyvä tietää, että se sopii hyvin soinniltaan sanan “littu” kanssa (mitä se sitten tarkoittaneekaan).” (Dionysoksen kevät : Hanhensulka)
“Satoi räntää ja ihmiset kiersivät hänet mahdollisimman kaukaa ja kiristivät tahtia ylittäessään toria. Mutta mies vain pauhasi. Kenelle hän mahtoi kuvitella puhuvansa? Taivaalle? Räntähiutaleille?” (Kirjailijan häiriöklinikka : Kirsti)
“Mutta jos sinulla on kaipuu johonkin, jota et osaa selittää ja johon et ole syytä keksinyt, ehkä se on tässä: se on kaipuuta omaan itseesi.” (Mukaelma todesta : Uneksija)
“Mutta kiltit tytöt ovat vielä kuusikymppisinä niin kilttejä, että tekevät sen mitä käsketään.” (myllerryksissä : Itte)
“Joskus tulee miettineeksi, mihin näitä teknologian innovaatioita tarvitaan.” (Muisti|kirja : Karri Kokko)
“Kaikesta ympärilläni leijuvasta lakanlemusta huolimatta olin unohtanut, että minulla on sininen fleda.” (my typo : Leena)
“Tämä olkoon strategiani, eräs niistä.” (Androgyynihullumies : Androgyynihullumies)
“Ei aikaa, ei aikaa päivittää!” (cilieliablog : Ciliegia)
“Ihmeellinen fiilis. Iso työ alkaa olla valmis.” (Tärkeimmät asiat : Karpalo)
“Kävin huoltsikalla ja katsoin sumuisen pihan poikki tuulessa riepovaa peitettä moottoripyörän päällä. Se näytti todella pelottavalta.” (minhin haarakonttori : minh)
“Myönnän, minäkin olen rikollinen. Ja vielä pirun ylpeä siitä.” (Taajuus : Lauri)
“Huonoa omaatuntoa paikkaamaan kirjoittelen seuraavalla unitauolla hieman kuulumisia.” (Faija : Karlos)
“Yhä useammin mietin huolestuneena, että kirjaahan minun pitäisi kirjoittaa, eikä blogata.” (Sanat : Anita Konkka)
Niin ja tietenkin haluan sanoa itse viimeisen sanan:
“Oikeastaan minulla ei ollut mitään tavoitetta ja sen kyllä huomaa.” (Maailman tila : Mervi)
Puffi: Infoa vieraista
Perjantaina luvassa INFP -näkökulmaa. Seuraavalle viikolle kaivattaisiin sitten vuorollaan kirjoittajaa e -luokasta. Anyone?
Sitä seuraavalla viikolla on jo sovittuna kirjoittaja luokasta INTP.
Uusimmassa kyselyssä tiedustellaan, oletko löytänyt luokitusten ansiosta lisää luettavaa.
Tähtivieras: ENTJ prosessoi
Kun sain ehdotuksen osallistua “tähtivieraana” ja ensimmäisenä ENTJ -joukon edustajana PersoonaBlogin sisällöntuotantoon mietin, mietin tarkkaan ja harkitusti osallistuako hommaan vai ei. Njääh, ei sentään, todellisuudessa mietin kokonaiset kaksi pitkää sekuntia ennen kuin ilmoitin osallistuvani oikein mielelläni tähän mielenkiintoiseen projektiin. Asiassa ei ole sinänsä mitään kummallista, koska ENTJmäiseen tyyliin olen tottunut tekemään epäröimättä nopeita ja viisaita ;) päätöksiä. Vasta hommaan lupauduttuani aloin miettimään, että mitä oikeastaan lupasinkaan.. liikoja? Monelle Persoonablogin lukijalle olen varmasti täysin tuntematon ja “ennenlukematon” blogikansan jäsen, mutta ne muutamat marginaaliväestölle suunnattua blogiani seuraavat tietävät, millainen omia polkujani kulkeva susihukkanen olen. Ja nyt sitten jostain kumman syystä olen tässä, osallistumassa yhteiseen hyvään ja täysin vapaaehtoisesti. En voi olla pohtimatta syitä tähän täysin epäjohdonmukaiseen käyttäytymiseen.
Päätös kirjoittaa siis syntyi niks!, naks! ja joo, käy! Vasta jälkeenpäin, tosin aika pian lupaukseni jälkeen alkoi analyyttinen puoli muistuttaa vahvasti olemassa olostaan; Miksi? Miksi sä tällaseen lupauduit?! Eihän tää oo yhtään sun juttu! Mä en koskaan tee mitään, mitä en pysty itselleni hyvin syin perustelemaan (joojoo, ihan varmaan niin..) ja koska myöskin pyrin aina pitämään lupaukseni viimeiseen hengenvetoon asti, oli aika alkaa keksiä itselleen hyviä ja motivoivia perusteluja! Pääsin pidemmittä pohdinnoitta ripeästä päätöksentekovaiheesta ah, niin sairaan järkevää mieltäni kiehtovaan analysointivaiheeseen. Halusinko yhdeksi niistä monista blogimaailman taivaalla tuikkivista tähtösistä? Tuskin.
Mainetta ja mammonaa en ole koskaan karkuun juossut, joten sikäli piti tietysti pohtia “Tähti”- ja “Oma blogi maailman kartalle” -teorioita. Realistin saappaankannat painuivat yhä syvemmälle multavaan maahan:
- en ole superlahjakas kirjallisen viestinnän edustaja, joka pystyy loihtimaan niin kiehtovia tarinoita, että edes puoli Blogistania onnistuisin tylsillä tarinoillani koukuttamaan
- kirjoitan pääasiassa itselleni purkaakseni sitä jotain mikä hyvässä ja pahassa ulos pyrkii, muut lukekoot, jos pää kestää (joillakin ei ole kestänyt, hehee)
- elämäntapaani, jota kirjoittaminen luonnollisesti rankasti sivuaa pidetään yleisesti ottaen aivottomien egoistien puuhana, jonka vuoksi se ei jaksa sivistynyttä kansaa juurikaan kiinnostaa muuta kuin rakentavassa(?) kritisoimismielessä
- ja sitten ne tuhat muuta syytä, joiden luettelemisen lopetan ylipitkän postauksen pelossa tähän
Tähdeksi, edes tähdenlennoksi musta ei ole, joten syitä oli haettava jostain muualta.
Jotain uutta ja ennenkokematonta (ennentekemätöntä?), jotain haasteellista ja haastavaa, jotain itsekästä ja itsekeskeistä, jotain projektiluonteista ja järkeenkäypää, mielenkiintoista, analyyttistä... hmmm, ja myöskin jotain ongelmanratkaisuun perustuvaa. Ongelmahan jysähti päähäni heti seuraavaksi: Mitä? Miten? Kuinka? Mä? Häh?! Piti löytää ratkaisu ongelmaan mistä kirjoittaisin ja kuinka ENTJtä persoonana esiin toisin. Siinä pulma, jota asteittain voimistuva perfektionismin paineaalto ei yhtään helpottanut. Tämä itsekritiikin voimakas esiinmarssi oli kaataa koko projektin, mutta onnistui lopulta taistelutahdon herättyä vain muutaman päivän viivytykseen. Lopulta perfektionismin ääni häipyi taka-alalle “The job need to be done! And it need to be done right now, you lazy fat ass!” -äänen takoessa takaraivolla täydellisyyden kaipuuta maanrakoon. “No patience for inefficiency” sai prosessin viimein liikkeelle.
Nojoo, pitikö mun kirjoittaa tästä? No ei oikeastaan. Itseasiassa ajatuksena oli kirjoittaa siitä, kuinka mieluummin olisin persoonaltani hieman erilainen kuin olen. Itselläni testi kuin testi määrittelee armotta vahvasti dominoivaksi piirteeksi johtajuuden, vaikka itseni niin mielellään luovien luomakuntaan, esteetikkojen eliittiin kategorioisin. Eikä käy kieltäminen, kyllähän sitä luovuuttakin on aimo annos osakseni osunut, mutta ei kuitenkaan mielestäni aina riittävästi. Noh, tällä hetkellä olen vaihteeksi hyvinkin tyytyväinen ENTJ -persoonaani ja ehkä siksi tästä luovuuden kakkospaikasta tuntuu niin turhalta jupista. Lupaan palata aiheeseen kun ENTJ tökkii taas pahemman kerran. Tiedän, että se päivä tulee. Aina vaan ja yhä uudelleen.
Eiköhän tässä ollut tällä kertaa se mitä halusin asiasta sanoa. Pidän aihepiiriä ihan oikeasti hyvin tärkeänä itse kullekin, koska oman persoonansa tunteminen antaa avaimet onnelliseen elämään. Noh, sanotaanko, että onnellisempaan. Itse ymmärsin tämän muutamia vuosia sitten voimakkaan työssä turhautumisjakson päätteeksi. Tämä on jo toinen tarina ja toivottavasti pääsen myös sen teille monen muun aihetta sivuavan tarinan ohella kertomaan. Asiapitoisempaa itseanalyysiä ENTJ- ja DC -näkökulmasta voi tarkastella toisaalla.
Vierailu vetää viimeisiään. Nyt jään toiveikkaana odottelemaan niitä ihmisiä, who are able to stand up to the ENTJ, and argue persuasively for their point of view! Meneeköhän veikkaukseni aivan pieleen, jos sellainen paljastuu myöskin ENTJ -tyypiksi? Mä lähden asettamaan itselleni uusia tavoitteita ja tonkimaan lisää mielenkiintoisia projekteja, joiden eteen saan taas illat pitkät itkua vääntää.
“I don’t care to sit by the window on an airplane. If I can’t control it, why look?”
